Vaikka rakentaakin uutta voi ripauksen aina heittää vanhaa mukaan . Tässä sopassa makua antoi
vanhat kauhean painavat tammi ovet, joissa oli ihanat kupariset potkulevyt ja kaupan kripa . Pari ovia on kahteen makuuhuoneeseen ja yksi ovi vie pyykkitupaan. Huikeat ovet jotka kuvittelin maalaavani parissa päivässä... veikin viikon kahdelta ihmiseltä että jep jep mutta lopputulos oli vaivan arvoinen.
Nimimerkillä rakastan vanhaa romua Nanna
3 kommenttia:
No olipas ne persoonalliset, kauhean ihana toi kaupankripa ��
Voi...niin kaunis ovi. Hienoa työtä olet tehnyt. Se kyllä on aina aikaa vievää hommaa ...vanhan kunnostaminen, mutta vanhassa vara parempi :)
Ihanaa kommentteja näillä jaksaa taas postata uusia juttuja kiitos!
Lähetä kommentti